Jatka
Palaa
JAAKKO ( Jo 058 )

Perustyyppi: Valkokukkainen, keltakuorinen, sini-ituinen peruna

Jaakko, alkuaan Jaakon peruna syntyi jo 1930- luvulla. Risteytyksen Eigenheimer x Goldwährung suunniteli Veikko Laurila, jonka toisen nimen mukaan jaloste sai nimensä (Pohjanheimo 1953)1. Eigenheimer oli tuolloin ehkä Suomen viljellyin peruna, satoisa ja hyvän makuinen, joskin taudinarka lajike. Tämän, jo viime vuosisadalla jalostetun hollantilaisen lajikkeen kukka on valkea ja malto keltainen. Goldwährung oli Suomessa vähemmän tunnettu saksalainen, punaviolettikukkainen, valkomaltoinen teollisuusperunalajike (Snell 1932)2. Jaakon perustyyppi on äitinsä kaltainen. Mukulan muoto sensijaan on enemmän isän tyylinen.

Jaakon markkinoille pääsy oli vaivalloista. Onni Pohjanheimon mukaan (1991a )3 jo kokeiltua ja lisättyäkin jalostetta ei Jokioisten siemenkeskus halunnut ottaa myyntiin. Syynä olivat riittämättömät varastotilat, siemenperunakaupan hankaluus ja kannattamattomuus. Lajike saatiin kauppaan Keskon avulla v. 1951. Liike osti jalosteen omistus- ja viljelyoikeuden.

Jaakko osoittautui viljelykelpoiseksi lajikkeeksi saavuttaen joillain alueilla valtalajikkeen aseman ja herätti huomiota myös Pohjois - Ruotsissa (Yllö 1964)4. Vielä 1970 sen osuus oli n. 5 % peruna-alasta, mutta alkoi sitten nopeasti vähentyä ollen 1976 enää alle 1 %. Osasyynä vähenemiseen oli terveen siemenperunan puute. Jaakko otettiin valiosiemenluetteloon v. 1952 ja säilyi suositeltavana lajikkeena aina vuoteen 1994. Se oli pitkään myös ruokaperunan 1. luokan lajikkeena.

Jaakon valtteja ovat aikaisuus ja satoisuus yhdistyneinä hyviin ruoka- ja ruokateollisuusperunaominaisuuksiin. Vaikka se on aikainen lajike, on Jaakon itäminen huonoissakin säilytysolosuhteissa hidasta (Ulvinen 1962)5, mikä parantaa sen ominaisuuksia ruokaperunana. Jaakko reagoi viruksiin voimakkaasti, joka osaltaan hidastaa virusten siirtymistä sukupolvesta toiseen. Miinuksiksi voidaan laskea mukularuton arkuus sekä mukulan vihertymisalttius.

-----
1. Pohjanheimo, O. 1953. Jaakko ja Peippo - perunat. Koetoim. ja Käyt. N:o 4, 1953: 2 - 3.
2. Snell, K. 1932. Kartoffelsorten. Paul Parey, Berlin 1932: 125 - 140.
3. Pohjanheimo O.1991a. Jaakko-perunan ( Jaakonperunan ) historiasta. Käsikirjoitus 6.2.1991: 4p.
4. Yllö, L. 1964. Kotimaiset perunalajikkeet. Koetoim. ja Käyt. N:o 7 / 1964: 10.
5. Ulvinen, O. 1962. Havaintoja perunalajikkeiden itämistaipumuksista normaalia lämpimämmissä varasto - oloissa. Koetoim. ja Käyt. n:o 4 / 1962, eripainos: 3 p.


Tuntomerkit: Kasvusto, varsi ja lehti >>Kukinto ja kukka >>Mukula ja itu