Paluu alkuun

Tuntomerkkikohteet

Herne on itsepölytteinen laji, joten geneettisesti yhtenäisiin lajikkeisiin on mahdollisuus ja siihen jalostus myös pyrkii. Kuitenkin poikkeavien tyyppien esiintyminen oli aikaisemmin yleistä. Kotimaisten lajikkeiden tunnistuksessa on vähän käytettävissä selviä ns.joko / tai- tuntomerkkejä, koska suomalaisten jalosteiden geenipohja on suhteellisen suppea. Tällöin tulevat määrityksen pohjaksi suhteelliset, asteikolla arvosteltavat tuntomerkit. Näihin vaikuttavat suuresti myös kasvuolot, joten aitousmääritys vaatii kokemusta. Esitettävät lajikekuvaukset ovat vain karkea kehikko, joka rajaa jalosteiden tyypin. Lajikekuvan vivahteiden esittämiseen eivät tila ja tieto riitä.

Tuntomerkkien arvostelun pohjana on soveltuvin osin käytetty Kansainvälisen
lajikesuojaliiton (UPOV) ohjeita.
Arvostelun runko on esitetty tiedostossa UPOV, jossa tuntomerkkien numerointi on UPOV- ohjeiden (UPOV 1994)1 mukainen. Mukaan on liitetty joitakin Suomessa käytettyjä, ohjeista puuttuvia ominaisuuksia varustettuna merkinnällä STO.

Lajikekuvauksissa jaetaan tuntomerkit seuraaviin pääryhmiin:

Kasvusto

Lehdet ja varret

Kukinto ja kukka

Palko

Siemen

Pienet taimet

----

1) UPOV 1994. Guidelines for the conduct of tests for distinctness, uniformity and stability:
Peas ( Pisum sativum L. sensu lato ). UPOV / TG / 7 / 9, 1994-11-04: 59 p., liitteitä