Paluu alkuun

Johdanto

Viljelylaajuus>>Lajikeluettelot >>Ylläpito

Suomalainen vehnänjalostuksen pääteema on ollut viljelyvarmuus. Elämmehän alueella, jossa on vehnänviljelyn ehdoton pohjoisraja. Rajan liikkuminen suotuisien ja epäsuotuisien kasvukausien myötä on tehnyt työn vaikeaksi. Satoisuuden ja aikaisuuden kuin myös korkean laadun ja myöhäisyyden negatiivinen syy-yhteys on myös vaikeuttanut linjan valintaa. Joskus on ehkä liiaksikin tuijotettu viljelyvarmuuteen ja laatuun, jolloin myöhäisempi, satoisampi ja laadultaan keskinkertainen ulkomainen lajike on saanut jalansijaa. Vehnänjalostuksemme tärkein saavutus lienee ollut viljelyn varmistaminen niinkin laajalla alueella kuin sitä Suomessa on harjoitettu.

Kasvinjalostus Suomessa oli pitkään pioneerityön luontoista. Hyöty saavutuksista meni kasvintuotannolle, jalostuksen saamatta kovinkaan merkittävää korvausta tehdystä työstä. Vasta vuonna 1977 säädettiin laki kasvinjalostustoiminnan edistämisestä (896 / 77)1. Se velvoitti maksamaan jalostajalle kasvinjalostusmaksua virallisessa siemenkaupassa myydystä kylvösiemenestä. Suuri osa kylvösiemenestä levisi kuitenkin muita teitä parantamatta jalostajan taloutta. Vasta vuonna 1992 säädetty laki kasvinjalostajanoikeudesta (789 / 92)2 antoi paremman mahdollisuuden suojata lajike "villiltä" myynniltä (kso lajikeluettelot).

1. Laki kasvinjalostustoiminnan edistämisestä. Suomen Asetuskokoelma N:o 896 / 77: 1711 - 1712.

2. Laki kasvinjalostajanoikeudesta. Suomen Säädöskokoelma N:o 789 / 92: 2141 - 2147.