Paluu alkuun

Johdannoksi

Vehnä on maailman yleisin leipävilja, mutta viljelyoloiltaan ohraa ja varsinkin kauraa vaativampi. Viljely Suomessa onkin ollut mainittuja lajeja vähäisempää ja pitkään ruis oli tärkein leipäviljamme. Vähäinen vehnänviljely oli aluksi syysvehnävoittoista, mutta on nykyään painottunut kevätmuotoon, koska etelämpänä yleisempi syysvehnä menestyy vain Suomen eteläisimmässä osassa.

Vehnänjalostuksemme tärkeimpänä päämääränä on ollut riittävän viljelyvarmojen lajikkeiden kehittäminen (Kivi 1963). Kevätvehnän osalta se on merkinnyt aikaisuuden, syysvehnien osalta talvenkestävyyden painottamista. Suomessa vehnää on jalostettu leipäviljaksi, joten tähän vaikuttavat ominaisuudet ovat olleet tärkeitä valintaperusteita. Viimeaikoina tosin on ollut ajatusta myös rehuvehnän viljelymahdollisuuksista maassamme.

Vehnien systematiikkaa, lajiketuntomerkkejä tutkivat 1920- luvulla E. Hasselblatt (1922)1, Vilho A.Pesola (1922 b) 2ja J.O. Sauli (1925)3. Aineistona olivat maatiaisvehnät. Lajikkeiden aitousvalvontaa kehitellessään Valtion siementarkastuslaitoksella (VSTL) joutui Elli Korpinen (Ulvinen 1990, 1996)4 perusteellisesti tutkimaan vehnän morfologiaa (1938, 1939, 1941, 1953, 1956, 1957, 1964 )5. Hänen työtänsä jatkoivat Osmo Ulvinen (1965, 1972, 1974)6 ja Anna - Liisa Lappalainen (1986)7. Lisäksi lajikkeiden jalostajat ovat kuvailleet lajikkeitaan, joskin pääpaino on ollut viljelyominaisuuksissa. Helvi Marjanen on tehnyt laajan yhteenvedon lajikkeiden menestymisestä paikalliskokeissa (1955)8.

Suomalaisten vehnien lajikekuvan peruspilarit selviävät edellämainituista julkaisuista. Kuitenkin puuttuvat yhtenäiset lajikekuvaukset, joissa mahdollisimman laajasti otetaan huomioon lajikkeen tunnistukseen käyttökelpoiset ominaisuudet. Ne ovat aitoustarkastuksia suorittavien henkilöiden ammattitaitoa, joka osin on kirjattu kenttäkirjoihin, lomakkeisiin kirjelmiin ja tiedotteisiin. Tähän aineistoon perustuu seuraava esitys. Lisänä ovat olleet VSTL:n vanhat jyvänäytteet. Tietoja on täsmennetty eri geenipankeista saatujen itävien näytteiden kenttäkoetutkimuksilla.

Omistan tämän selvityksen työtovereilleni Anna - Liisa Lappalaiselle ja Kaarina Paavilaiselle. Lappalainen suoritti 1980 - luvulla ansiokkaan syysvehnälajikkeiden tuntomerkkien selvitystyön ja Paavilainen on vuodesta 1993 vastannut lajikkeiden aitoustarkastuksesta Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen Siementarkastusosastolla.

----------
1. Hasselblatt, E. 1922. Några undersökningar över i Finland odlade höstveten och möjligheten att från densamma genom linjeurval uppdraga värdefullare sorter. Tidskrift för Finlads Svenska Lantmän 4 årg. 1922, N: 8: 97 - 104, N: 9:118 - 121.

2. Pesola ,V. A. 1922 b. Suomalaisen maatiaissyysvehnän sekalaaduista. Suomen Kylvösiemen Oy: n julkaisuja 4: 34 - 57.

3. Sauli, J. O. 1925 a. Suomessa viljellyt maatiaissyysvehnät. Siemenjulkaisu 1925: 58 - 83.

4. Ulvinen O. 1990. Piirteitä 70 - vuotistaipaleelta. Valtion siementarkastuslaitos 70 vuotta, Helsinki 1990: 7 - 22.
- 1996. Lajikekuvaa tutkimassa. Kylvösiemen 1996 / 2: 28 - 29.

5. Korpinen, E. 1938. Viljelyskasvien laadunmääräämistavoista. Maatal. tiet. aikak. 10: 49 - 66.
- 1939. Jyvien fenolikäsittely vehnän aitousmääräyksissä. Suomen Kemistilehti XII: 67 - 68.
- 1941. Kevätvehnän morfologisista ominaisuuksista. Maatal. tiet. aikak. 10: 145 - 164.
- 1953. Vehnälajikkeiden tuntomerkeistä. Pellervo 1953: 715 - 718.
- 1956. Kevätvehnälajikkeiden tuntomerkeistä. Maatal. tiet. aikak. 28: 84 - 89.
- 1957. Viljojen lajiketuntomerkeistä. Pellervo 1957: 768 - 781.
- 1964. Variety testing of winter and spring wheat. Proc. Int. Seed Test. Ass. Vol 29 (1964) No. 4: 795 - 802.

6. Ulvinen, O. 1965. Suomessa viljeltyjen kevätvehnälajikkeiden tunnistamisperusteet. Siemenjulkaisu 1965: 258 - 280.
- 1972. Tähti - kevätvehnän ja Ville - sekä Kiri - herneiden lajikekuva. Kylvösiemen 1 / 72: 19 - 21.
- 1974. Lajikkeen aitouden tarkastus: Vehnä ( Triticum aestivum L. ). Pohjoismainen siementarkastuskäsikirja 10: 46 - 55. ( Sama ruotsiksi ja englanniksi ).
- ja Ilola, H. 1961. Lajikkeet ja aitous. Katsaus kevätviljojen siemenkauppaan 1950 - luvulla. Pellervo N:o 4 - 5 / 1961: 194 - 196.
- 1967. Tärkeimpien viljalajikkeittemme tuntomerkeistä. Kylvösiemen N:o 3 / 1967: 5 - 19.

7. Lappalainen, A. - L. 1986. Suomalaisten syysvehnälajikkeiden tuntomerkit. Pro gradu - työ. Helsingin yliopisto, kasvinviljelytieteen laitos. 129 s., liitteitä 8.

8. Marjanen, H. 1955. Kevätvehnälajikkeiden satoisuus paikalliskokeissa. Valt. Maatal. koetoim. Julk. N:o 145: 1 - 89.