Paluu alkuun

Johdannoksi

Kauran sanotaan olleen rikkakasvi, joka muita kevätviljoja viihtyvämpänä on vähitellen saavuttanut elintilaa. Viljellyn kauran alkuperästä on monta teoriaa. Kiintoisin on muotoutuminen hukkakaurasta mutaation kautta, joka teki jyvien kiinnittymispinnat sitkeiksi. Jyvät pysyivät tuleentuneenakin röyhyssä eivätkä pudonneet maahan kuten hukkakauralla. Viljellyn kauran ja hukkakauran risteytyvyys kertoo myös lähisukulaisuudesta.

Kaura on maapalloa ajatellen hyvin vähän viljelty laji, mutta meillä se on ohran kanssa kilpaillut valtalajin asemasta. Kaura on pääasiassa rehuvilja. Muu käyttö on vähäisempää vaikkakin moni nuori on aikaansa viettänyt kaurapuurolautasen äärellä. Suomessa on kauraa jalostettu heti toiminnan alettua tämän vuosisadan alkupuolella, koska kauran viljely alkoi viime vuosisadan lopulla suuresti yleistyä nousten eniten viljellyksi viljaksi ohi rukiin ja ohran (Relander 1913)1 . Tähän mennessä on kauppaan virallisesti laskettu 39 lajiketta.

Suomalaisten kaurojen systematiikkaa, lajiketuntomerkkejä tutki laajemmassa määrässä ensimmäisenä E. Huttunen selvitellessään Hankkijan jalosteiden ja niiden vanhempien muoto-opillisia ominaisuuksia (1930)2. J. O.Sauli julkaisi laajan tutkimuksen maatiaiskauroistamme v. 19373. Valtion siementarkastuslaitoksella (VSTL) Elli Korpinen tutki1930- ja 1940- luvuilla (1936, 1953)4 maassamme viljeltävien kauralajikkeiden tunnistusmahdollisuuksia ja hänen työtänsä jatkoivat Hilkka Ilola ja Osmo Ulvinen (19675, 19746) (Ulvinen 1990)7. Lisäksi lajikkeiden jalostajat ovat kuvailleet lajikkeitaan, joskin pääpaino on ollut viljelyominaisuuksissa. Matti Rekunen on tarkastellut Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen kauralajikkeiden viljely- ja laatuominaisuuksien muuttumista jalostuksen edistyessä (1988)8. Helvi Marjanen on tehnyt laajan yhteenvedon lajikkeiden menestymisestä paikalliskokeissa (1961)9.

Lajikkeen tunnistukseen tarvittava kokonaiskuva jalosteen käyttäytymisestä ja sen yksilöiden ulkonäöstä sekä eri osien rakenteesta on suurelta osalta lajikkeen aitousvalvontaa suorittavien henkilöiden ammattitietoa. Sitä on kirjattu kenttäkirjoihin, koeselostuksiin ja ohjeisiin. Lajikekuvaan liittyy kuitenkin miltei tiedostamattomia mielikuvia, jotka ovat syntyneet lukemattomien kasvustojen, kasvien ja jyvänäytteiden tarkastelussa. Lajikekuvan hienorakennetta on senvuoksi vaikea kirjallisesti kuvata. Kuitenkin voidaan esittää karkeat raamit lajikkeen olemuksesta. Siihen on tässä esityksessä pyritty. Vanhojen lajikkeiden kuvaukset perustuvat kirjallisuudesta saatuihin tietoihin, mutta niitä on täydennetty eri geenipankeista saatujen itävien näytteiden kenttäkoetutkimuksilla. Lisänä ja varmistuksena ovat olleet Valtion siementarkastuslaitoksen vanhat jyvänäytteet sekä Korpisen julkaisemattomat havainnot. Uudempien lajikkeiden kuvaukset perustuvat VSTL: n aitousosastolla tehtyihin havaintoihin ja tutkimuksiin, jotka merkittävältä osataan ovat Hilkka Ilolan käsialaa, viimeisimmät Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen Siementarkastusosaston havaintoihin.

Omistan tämän selvityksen maisteri Hilkka Ilolan, kauran suomalaisen aitoustutkijan muistolle.

----------

1. Relander, L. Kr. 1913. Muutamia tuloksia kauratutkimuksista Ånäs´in koelaitoksen kasvinviljelyosastolla Vv. 1909 - 1912. Suomen Maanviljelystaloudellinen koelaitos,
Tiedonantoja maamiehille N:o 6: 1 - 9.

2. Huttunen, E. 1930. Tammiston kaurajalosteiden ja niiden vanhempien muoto-opillisista ja tuotanto-ominaisuuksista. Siemenjulkaisu 1930: 93 - 135.

3. Sauli, J.O. 1937. Suomen maatiaiskaurat. Acta Agralia Fennica 34: 1 - 91.

4. Korpinen, E. 1936. Unterschiede zwischen den Körnern des Orion - und des Präsidentenhafers. Proc. Int. Seed Test. Ass. Volume 8: 211 - 212.
- 1953. Kauralajikkeiden tuntomerkeistä. Pellervo 54 / 18: 770 - 773.

5. Ulvinen, O. ja Ilola, H. 1967. Tärkeimpien viljalajikkeittemme tuntomerkeistä.
Kylvösiemen N:o 3 / 67: 5 - 19.

6. Ulvinen, O. 1974. Lajikkeen aitouden tarkastus: Kaura ( Avena sativa L. ). Pohjoismainen siementarkastuskäsikirja 10: 20 - 30. ( Sama ruotsiksi ja englanniksi ).

7. Ulvinen, O. 1990. Piirteitä 70 - vuotistaipaleelta. Valtion siementarkastuslaitos 70 vuotta, Helsinki 1990: 7 - 22.

8. Rekunen, M. 1988. Advances in the breeding of oats. Comparative trials with historical varieties in 1977 - 87. Maatal. tiet. aikak. Vol. 60: 307 - 321, 1988.

9. Marjanen, H. 1961. Kauralajikkeiden satoisuus paikalliskokeissa. Koetuloksia vuosilta 1923 - 1959. Valt. Maatal. koetoim. Julk. N:o 190: 125 p.