Paluu alkuun

Johdanto

Viljelylaajuus>>Lajikeluettelot>>Ylläpito

Suomalaisen ohranjalostuksen päätehtäväksi on muotoutunut rehuviljan tuotannon turvaaminen mahdollisimman laajalla alueella maatamme. Jalostustuksessa on korostunut aikaisuuden ja viihtyvyyden merkitys. Vaikka jalostus alkoi 2 - tahoisista jalosteista siirtyi painopiste pian monitahoisiin ja toisin kuin esim. Ruotsissa tiheätähkäisiin 6 - tahotyyppeihin. Tosin ensimmäiset monitaholajikkeemme olivat harvempitähkäistä 4- taho - ohraa, mutta Tammen läpimurto sai mielenkiinnon kohdistumaan tiheämpitähkäiseen ohraan. Pirkka - ohraa lukuunottamatta ovat kaikki laajan levikin saaneet jalosteemme 6 - tahoista ohraa. Kaksitahoisen ohran viljelyssä on painopiste pitkään ollut ulkomaisissa lajikkeissa. Paras suomalaissaavutus tällä alalla oli Karri - ohra lähinnä hyvien mallastusominaisuuksien ansiosta. Uudemmista lajikkeista Saanalla on, myös mallasominaisuuksien takia, mahdollisuuksia laajaan viljelyyn.

Kasvinjalostus Suomessa oli pitkään pioneerityön luontoista. Hyöty saavutuksista meni kasvintuotannolle, jalostuksen saamatta kovinkaan merkittävää korvausta tehdystä työstä. Vasta vuonna 1977 säädettiin laki kasvinjalostustoiminnan edistämisestä (896 / 77)1. Se velvoitti maksamaan jalostajalle kasvinjalostusmaksua virallisessa siemenkaupassa myydystä kylvösiemenestä. Suuri osa kylvösiemenestä levisi kuitenkin muita teitä parantamatta jalostajan taloutta. Vuonna 1992 säädetty laki kasvinjalostajanoikeudesta (789 / 92)2 on antanut paremman mahdollisuuden suojata lajike "villiltä" myynniltä (kso lajikeluettelot).
-------

1. Laki kasvinjalostustoiminnan edistämisestä. Suomen Asetuskokoelma N:o 896 / 77: 1711 - 1712.

2. Laki kasvinjalostajanoikeudesta. Suomen Säädöskokoelma N:o 789 / 92: 2141 - 2147.