Paluu alkuun

Johdannoksi

Ohra on tärkeimpiä rehuviljojamme, ihmisravinto ja mallasteollisuuden raaka-aine. Ohra lienee maapallon vanhimpia viljelykasvilajeja ja siten kehittynyt hyvin monimuotoiseksi jo ennen kuin kasvinjalostus ryhtyi sitä muokkaamaan. Suomessa on ohraa jalostettu viime vuosisadan alkupuolelta saakka ja vuosisadan loppuun mennessä on kauppaan laskettu 42 lajiketta.

Suomalaisten ohrien systematiikkaa, lajiketuntomerkkejä tutki laajemmassa määrässä ensimmäisenä J. O. Sauli (1927)1 selvitellessään maatiaisohriemme jalostusarvoa. Myöhemmin 1930- ja 1940- luvuilla tutki Elli Korpinen Valtion siementarkastuslaitoksella (VSTL) maassamme viljeltävien ohralajikkeiden tunnistusmahdollisuuksia (1936, 1943, 1953, 1957)2 (Ulvinen 1990)3 ja hänen työtänsä jatkoi Osmo Ulvinen (1963, 1967, 1974 )4. Lisäksi lajikkeiden jalosta- jat ovat kuvailleet lajikkeitaan, joskin pääpaino on ollut viljelyominaisuuksissa.

Lajikkeen tunnistus on erikoisala, joka edellyttää lajikkeen kokonaiskuvan sisäistämistä. Suomalaisten ohralajikkeiden olemuksen täydelliseen kuvaamiseen ei ole tässä "muistelmassa" pyritty. Sehän on jokaisella asiaan perehtyneelläkin vajavainen ja lisäksi erilainen. Tarkoituksena on ollut koota yhteen se tietämys, mikä on hajallaan kirjoitelmissa, havaintomuistiinpanoissa ja myös aitoustarkastajan aivoituksissa. Vanhojen lajikkeiden lajikekuvan täydentäjinä ovat olleet Valtion siementarkastuslaitoksen vanhat jyvänäytteet sekä Korpisen julkaisemattomat havainnot. Lisäksi on tietoja täsmennetty eri geenipankeista saatujen itävien näytteiden kenttäkoetutkimuksilla. Uudempien lajikkeiden kuvaukset perustuvat VSTL:n aitousosastolla tehtyihin havaintoihin ja tutkimuksiin, jotka merkittävältä osaltaan ovat Aulis Juvosen ja Leena Kankaanpään käsialaa.

Omistan tämän selvityksen maisteri Elli Hannukselan (os. Korpinen), suomalaisen aitoustarkastuksen uranuurtajan muistolle.

----------

1. Sauli, J. O.1927. Suomen maatiaisohrat ja niiden jalostusarvo. Suom. Maatal. tiet. Seur. Julk.16: 1 - 139.

2. Korpinen, E. 1936. Eräistä ohralaatujen laatutuntomerkeistä. Maatal. tiet. aikak. 8 / 1936: 69 - 88.
- 1943. Ohran morfologisista ominaisuuksista. Ibid. 15 / 1943: 49 - 63.
- 1953. Otetaanpa selkoa ohralajikkeiden tuntomerkeistä. Pellervo Nro 16 / 1953: 659 - 661.
- 1957. Viljojen lajiketuntomerkeistä. Pellervo Nro 21 / 1957: 768 - 781.

3. Ulvinen, O. 1990. Piirteitä 70 - vuotistaipaleelta. Valtion siementarkastuslaitos 70 vuotta, Helsinki 1990: 7 - 22.

4. Ulvinen, O.1963. Suomessa viljeltyjen ohralajikkeiden systemaattinen asema. Maatal. tiet. aikak.35 / 1963: 127 - 137.
- 1974. Lajikkeen aitouden tarkastus: Ohra (Hordeum vulgare L.). Pohjoismainen siementarkastus-
käsikirja 10: 30 - 45. ( Sama ruotsiksi ja englanniksi ).
- ja Ilola, H. 1967. Tärkeimpien viljalajikkeittemme tuntomerkeistä. Kylvösiemen N:o 3 / 1967: 5 - 19.